Presidentinvaalit ja Nato – nuorallatanssia ilman turvaverkkoa

Presidentinvaalien asetelmia tulkittiin Nato-vastaisuuden voitoksi, kun suurin osa ehdokkaista asettui vastustamaan sotilaallista liittoutumista tulevina vuosina.

Presidenttiehdokkaiden asennoituminen heijastunee saadun demokraattisen mandaatin kautta myös tulevien vuosien puoluepolitiikkaan.

Istuvan ja jatkavan presidentin Nato-asennoitumista saatiin avatuksi vaalien aikana vain vähän, vaikka kysymys on Suomen turvallisuuspoliittisen aseman ja johtamisen kannalta mitä merkityksellisin.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikan suuntavaalien tulokseksi saatiin siis lähinnä suuri kysymysmerkki. Suottaapi olla ja suottaapi olla olemattakii.

Vähemmän ajopuuteoriaa ja enemmän faktoja

Niinistön kampanjan turvallisuuspoliittisesti heikoin hetki koettiin, kun ehdokas esitti kriisiaikojen kuitenkin ajavan tosiasialliseen liittoutumiskulkuun.

Moni näki tämän ylittävän turvallisuuspoliittisen varovaisuusperiaatteen rajan: ilman liittoutumissopimuksia ei yksinkertaisesti voi olla mitään syytä olettaa saavansa sotilaallista tukea muista maista.

Sama huomio pätee hallitusohjelmaan kirjattuun ns. Nato-optioon.

Suomella ei ole mitään suoraa sopimuksellista optiota liittyä sotilasliiton jäseneksi, ja – ilmeisesti toisin kuin Ruotsi – Suomi ei myöskään ilmeisesti ole neuvotellut sellaisesta suoraan Lännen kanssa.

Suuressa kuvassa arvoiltaan Länsi-orientoitunut Suomi on siis sotilaallisesti yksin yhä tummuvien pilvien alla. Suomi ei myöskään voi olettaa jäävänsä mahdollisten alueellisten konfliktien ulkopuolelle.

Liittoutumisen edellytykset

Aivan ilman särvintä vaalikeskusteluissa ei kuitenkaan jääty.

Erityisesti Niinistö sitoi Nato-kysymystä lopulta olosuhteisiin.

Yksi olosuhde on Venäjän asennoituminen Euroopan Unioniin ja Länteen (ei siis pelkästään Natoon) yleisesti ja sen vaikutus Suomeen.

Tämä olosuhde on jo ainakin osin realisoitunut ja muutoksen pääsuunta on edelleen Suomelle epäedullinen.

Toinen olosuhde on Ruotsin mahdolliset liittoutumisratkaisut.

Ottaen huomioon Ruotsin porvariallianssin jo tekemän yhteisen ilmoituksen Nato-liittoutumisen ajamisesta osana syksyn parlamenttivaaleja, analyysi Suomen asemasta näiden mahdollisesti nopeidenkin muutosten keskellä jäi kuitenkin presidenttiehdokkailta tekemättä.

Muidenkin kuin sotilaiden on syytä miettiä, millaisen sotilaallisen mielenkiinnon alueeksi Nato-Ruotsin, Nato-Baltian ja Nato-Norjan sekä Venäjän väliin jäävä Suomi yhtäkkiä jäisi.

Kolmas olosuhde – ja Niinistölle ilmeisesti mielekkäin tulevaisuus – riippuu EU:n sotilaallisen yhteistyön kehityksestä.

Todellisuudessa EU:n sotilaskyky perustuu kuitenkin puhtaasti Naton organisaatiolle eikä Nato-mailla ole tässä todellisia muutostarpeita.

Lopuksi

Jo nykyolosuhteiden puolesta Suomen voisi siis kuvitella löytävänsä pikemminkin Naton läheltä kuin oma-aloitteisesti lipumassa siitä poispäin.

Yhteisellä kumppanuusharjoittelulla on tässä oma roolinsa, mutta lopulta kyse on turvatakuista tai niiden puutteesta.

Onkin suuri mysteeri, millä tosiasioihin pohjautuvin perustein presidenttiehdokkaat arvioivat Suomen turvallisuusaseman niin vankaksi, että maalla on varaa jäädä yksin aina kriisioloihin tai ainakin niiden porteille asti.

Vain Sparta olisi Suomelle kateellinen.

kailintunen
Kokoomus Espoo
Ehdolla eduskuntavaaleissa

Juristi-ekonomi Espoon Leppävaarasta (OTK, KTM, MLE). Kahden lapsen isä, joka uskoo vahvasti siihen, että lupaus paremmasta yhteiskunnasta lapsillemme voidaan myös lunastaa. Siksi myös jalkapallovalmentaja. Yhdeksän vuotta Espoon kaupunginvaltuuston jäsenenä. 20 vuotta suomalaisen elinkeinoelämän huipulla. Ehdolla eduskuntaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu