"Lepomäen linja" – talousteoriaa ilman kansallista kertomusta?
Kokoomuksen puheenjohtajapelissä flirttaillaan nyt ns. “Lepomäen linjan” kanssa. Mutta onko sellaista ylipäätään olemassa, ja mihin se johtaa?
Ekonomitaustasta huolimatta en ole havainnut muuta kuin team Lepomäki-Vartiaisen yleisen toteamuksen siitä, että kilpailukykysopimuksesta tulisi kokonaan luopua, koska se kaventaa lisäsäästöjen liikkumavaraa. Näin vaikka kilpailukykysopimus on kirjattu hallitusohjelmaan ja on perusta yhteistyölle muiden hallituspuolueiden kanssa.
Sen lisäksi on kuultu puheenvuoroja markkinoiden vapauttamisen puolesta, mutta tätä toistavat kaikki muutkin, joille resurssien tehokas kohdentuminen ylipäätään kertoo jotain.
Päällimmäinen kysymys kuuluukin, onko kokoomuskentän enemmistö todella valmis kieltäytymään kilpailukykysopimuksesta, ja sitä myötä ehkä hallitusyhteistyöstä ylipäätään? Luovutaanko samalla sopimuksen mahdollistamasta sisäisestä devalvaatiosta ja kansantalouden kilpailukykyloikasta? Millä se korvattaisiin, fiskaalisella devalvaatiollako ja millaisia säästöjä ja ostovoiman leikkauksia sen rahoittamiseksi tarvittaisiin? Korotetaanko (arvonlisä)veroja ja mihin asti?
Vai erotaanko saman tien eurosta? Jos kyllä niin miksei ”Lepomäen linja” rehellisyyden nimissä kerro julkisesti ajavansa tätä?
Samalla on hyvä huomata, että kilpailukykysopimus sisältää myös paikallisen sopimisen paaluttamisen (pyydän lukemaan sopimusdraftin ennen kommentointia). Mitä aidosti ratkaisukelpoista Lepomäellä/Vartiaisella olisi tarjota tähän lisää? Työehtosopimuksista ja ehkä jopa yhdistymisvapaudesta luopuminenko, ja pitkä ja vaikea sota ammattiyhdistysvoimia vastaan?
Iskulauseenomaisesti heitetty 'yleissitovuudesta luopuminen' ei yksin ratkaisisi mitään, koska työntekijäkenttä on jo lähtökohdiltaan hyvin järjestäytynyt.
Perinteisesti valtio voittaa suomalaisittain lopulta aina. Mutta mitä yhteiskunta kokonaisuutena samalla tässä voittaisi, vai voittaisiko mitään, jos viisas näkee edessä sopimisen tienkin?
Miksi ”Lepomäen linja” ei pohdi enemmän suomalaisen vientisektorin rakennetta ja kilpailukykyä, joka kuitenkin on hyvinvointiyhteiskunnan rahoittamisen kulmakivi? Tai julkisen sektorin tehtävien tehostamista ja karsimista konkretian pohjalta, niiden rahoittamisestahan tässä on pitkälti kyse?
Mitä arvovalintoja säästöjen suhteen ”Lepomäen linja” edustaa? Ovatko esim. koulutusleikkaukset helt okej? Työuria ja minitöitä kyllä syntyy kuin liukuhihnalta, kun otetaan rahat pois kouluilta ja lyödään vain ovet kiinni? Ja pärjäämiseen kykenevät kyllä aina pärjäävät, no matter what?
Suurin mutta ”Lepomäen linjassa” on kuitenkin poliittisen realismin puute: radikaali-thatcherismi ei nyt vain oikein lennä suomalaisen yhteiskunnan perusrakenteiden oloissa. Kokoomus tarvitsee hallitusyhteistyökumppaneita, ja maa hyötyy vakaudesta (vrt. myös rahoituksen saatavuus ja hinta) muutosten pohjana.
Herättäjiä toki tarvitaan ja kaikki voidaan muuttaa, mutta silloin on oltava perusteltu ja realistinen näkemys myös negatiivisista seurauksista ja konkreettisista poliittisista askelmerkeistä. Pelkkä yltiöpositiivinen markkinaliberalistinen mielikuvamarkkinointi ei nyt vain riitä, kun kyse on keskeisistä hyvinvointiyhteiskunnan arvovalinnoista.
Se on sitä demokratiaa, niin haasteellista kuin se vapausoikeuksia korostavalle laidalle ehkä onkin.
Jos niin haluamme, Suomella voi olla kansallinen kertomus globalisaation oloissakin. Nykyisissä turvallisuusoloissa on jo muutoinkin syytä olla.
Kokoomus voi jäädä yksin lehtereille ja samalla hallitusyhteistyön ulkopuolelle teoretisoimaan talousmalleilla yläpilvistä käsin. Tai sitten Kansallinen Kokoomus voi läpäistä yhteiskunnallisen viisaustestin ja kirjoittaa hallituksessa historiaa yhteistyökykyisenä käytännön vastuunkantajapuolueena, joka pelasti hyvinvointiyhteiskunnan perustan.
Kumman Sinä valitset, ihan realistisesti?
Harhautusyrityksesi ei onnistu.
Lepomäkeä – saati sitten Lepomäen linjaa – ei kukaan ole valitsemassa puheenjohtajaksi.
Mutta toki löytyy oikea vastaus kysymykseesi ”Kumman Sinä valitset, ihan realistisesti?”:
Orpon – sori siitä.
Ilmoita asiaton viesti
Ihan rehellisen keskustelun ajattelin avata, ilman harhautusyrityksiä. Pointtina toivomus siitä, että Kokoomus valitsisi puheenjohtajansa sisällöllisen linjan eikä mielikuvamarkkinoinnin perusteella. Ja Orpo on hyvä valinta, selvä ennakkosuosikki tässä vaiheessa.
Ilmoita asiaton viesti
No kerrohan sitten.
Jo 2 vuotta sitten etukäteen oli selvää, että Stubbin talouspoliittinen osaaminen ei tule riittämään – mikä sittenmin on käytännössä nähty.
Mikä ihme saa kenenkään kuvittelemaan, että Orpolla olisi yhtään paremmat edellytykset? Missä on se kokemus ja ne näytöt taloudesta ja talouspolitiikasta, joilla valitsisit Orpon?
Ilmoita asiaton viesti
Olen tässä Vapaavuoren linjoilla: hyväkään talousteoreetikko ei ole välttämättä paras henkilö johtajamaan joukkoja politiikan kentällä tavoiteltuun talousmaaliin. Kasvatustieteilijäkään ei ole välttämättä paras opettaja. Jos on niin palkataan joku sopiva nobelisti pääministeriksi.
Ilmoita asiaton viesti
En minä teorioiden/teoreetikkojen perään kysynytkään!
Vaan juuri niistä Orpon käytännön näytöistä, osaamisesta sekä kokemuksesta taloudesta ja talouspolitiikasta, joilla päästään – sinua lainaten – ”politiikan kentällä tavoiteltuun talousmaaliin”
Onko vai eikö niitä ole?
Ilmoita asiaton viesti
Eiköhän tähänkin vastata Orpon kampanjan aikana. Vähintään yhtä tärkeää on kuitenkin poliittisen kentän tunteminen ja pelin osaaminen. Ei pelkästään se, mitä, vaan myös se, miten.
Ilmoita asiaton viesti
Aika huvittava vastaus!
Nyt korostat ”pelin osaamista” (väittääkö joku, etti Stubb muka osaisi ”peliä”?), vaikka tuolla ylempänä (#2) vaadit, ”että Kokoomus valitsisi puheenjohtajansa sisällöllisen linjan eikä mielikuvamarkkinoinnin perusteella”.
Mikä ei ole huvittavaa, on se, ettei sinulla ilmeisesti ole esittää yhtään mitään Orpon talouteen tai talouspoliittiseen osaamiseen, kokemukseen tai näyttöihin liittyvää. Nida – ei yhtään mitään!
Ilmoita asiaton viesti
Politiikassa vaaditaan sekä pelillistä pelisilmää (miten päätökset syntyvät) että sisällöllistä linjaa – vain toisen osaaminen tai toisen laiminlyönti ei välttämättä kanna kovin pitkälle (molempien puuttumisesta puhumattakaan). Orpon talouslinjausten suhteen odottelen äänestäjän roolissa lisätietoja kampanjan aikana, kuten ilmeisesti sinäkin. Samoin odottelen ”Lepomäen linjan” pohjalta esitettäviä konkreettisia poliittisia askelmerkkejä poliittisen realismin pohjalta.
Ilmoita asiaton viesti
Sori, ei ole tarkoitus jankata, mutta…
Joko tarkoituksella tai muuten, et vastaa kysymykseeni, jonka taas toistan.
En kysy Orpon ”talouslinjauksista” tulevaisuuden suhteen.
Kysyn, mitkä ja missä ovat Orpon tähänastiset taloutta ja talouspolitiikkaa koskevat näytöt, osaaminen ja kokemus?
Toistan – tähänastiset näytöt, osaaminen ja kokemus?
Ilmoita asiaton viesti
Ihan julkisten lähteiden perusteella Orpo näyttäisi olevan koulutukseltaan VTM, pääaineenaan taloustiede. Vastannee koulutuksen puolesta Lepomäen KTM-koulutusta. Molempien talouden käytännön kokemuksista kuulisin minäkin mielelläni lisää.
Ilmoita asiaton viesti
Koulutukseen viitattiin, mutta – kerran vielä – entä näytöt, osaaminen ja kokemus? Ei luulisi olevan vaikeata tutustua esim. Lepomäen CV:aan ja kv. track-recordiin.
Näytöt, osaaminen ja kokemus ovat Orpon osalta olleet esillä hallituksen sisäministerinä. Siitä näkökulmsta saatujen kokemusten valossa on vaikeata korostaa näyttöä ja osaamista: vuosi on ollut päämäärättömän ”seurataan tilannetta tai seurataan muita” ja omien ratkaisujen puutteen vuosi, josta maa joutuu maksamaan pitkään kovaa hintaa monella eri tasolla.
Toki puolue tekee, kuten parhaaksi näkee itsensä kannalta. Moni suomalainen odottaa sitä, että Kokoomusta alkaisi jo vaivata ajatus tehdä jotakin aidosti myös Suomen hyväksi, kansainvälisyyttä unohtamatta.
Se taas vaatisi moniongelmaisen Euroopan kriisien ymmärtämistä ja noiden ’Gordionin solmujen avaamiseen tarvittavaa valmiutta. Vuosia jatkuneella, älyllisesti epärehellisellä perässähiihdolla se ei onnistu.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä tulee Lepomäkeen, mielestäni hänen tähänastinen tekemisensä ei osoita johtajuutta. Pikemminkin asiantuntija-osaamista. Luulenpa, ettei hänellä työurallaan ole koskaan ollut kovin montaa alaista. Eikä esim. RBSssä mitään merkittävää tulosvastuullisuutta.
Orposta olisin Saaren kanssa pitkälti samaa mieltä.
Kaiken lisäksi Orposta jos kenestä oikein hohtaa mitäänsanomattoman ”jees-miehen” henki.
Ilmoita asiaton viesti
”Kaiken lisäksi Orposta jos kenestä oikein hohtaa mitäänsanomattoman ”jees-miehen” henki.”
Nyt tuli heti mieleen kysymys että millainen sellaisen kunnon johtajan pitäisi tämän kirjoittaneen mielestä olla?
Itselläni on johdettavana olemisesta ja myös pienessä mittakaavassa johtajana olemisesta sellainen kokemus, että johtaa voi monella tyylillä, eikä johtamisen hyvyys ole tyylistä kiinni. Hyvä johtaja voi olla monella tyylillä.
Yksi edellytys minun mielestäni kuitenkin hyvälle johtamiselle on. Johtamisen pitää olla sellaista että se herättää alaisessa luottamuksen siihen että hän itse kuuluu samaan joukkueeseen johtajansa kanssa. Johtaja ei siis pelaa omaan pussiinsa, vaan jopukkueen pussiin, silloin myös johdettava uskaltaa antautua joukkuepeliin, ei tarvitse koko ajan niin kovasti yrittää pitää huolta itsestään, voi ikäänkuin uskoa olevansa turvassa ja voi antaa kaikkensa joukkueen hyväksi.
Tuollainen oman itsensä ja oman etunsa unohtaminen ja uhraaminen ei ole mahdollista jos vain epäileekin että johtaja vetää välistä ja ajattelee vain omaa parastaan.
Ilmoita asiaton viesti
” millainen sellaisen kunnon johtajan pitäisi tämän kirjoittaneen mielestä olla?”
Ensinnäkin ja tärkeimpänä, johtajalla yleensä ja näillä paikoille erityisesti, pitää olla selkeät näytöt tuloksellisesta johtamisesta.
Siinä missä minulla tai sinulla ”pienessä mittakaavassa” voi olla varaa kokeilla, epäonnistua ja sitten vaihtaa johtajaa tai mennä konkurssiin, meillä ei yhteiskuntana ole tälläisiin kokeiluihin varaa eikä tarvetta.
Kokoomus kokeili Stubbia – tulokset on tässä. Eikä valtovarainministerin puhumattakaan pääministeriyden saldo Stubbia mairittele. Paitsi, että me Stubbin tuloksettomuuden maksamme, ei hän.
Poliittisen johtajan ongelma on myös se, että pelkät tulokset ei riitä. Niillä kun ei vielä välttämättä voiteta vaaleja – täytyy olla jos ei kansanvillitsijän niin ainakin kansanjohtajan vikaa.
Ja tuossa mielessä Orpo on mielestäni vähintään yhtä maidonharmaa kuin Matti Vanhanen.
Hyppäisitkö jokeen jos Orpo sitä sinulta pyytäisi?
Ilmoita asiaton viesti
”Hyppäisitkö jokeen jos Orpo sitä sinulta pyytäisi?”
Jos olisin Orvon alainen, niin pakkohan se olisi hypätä.
Orvon tapauksessa hyppäisin paljon vähemmän kapinallisin mielin kuin jos käskyttäjänä olisi Stub. 🙂
———
Oikeasti olen sitä mieltä että Orvossa on samaa karismaa kuin Kekkosessa, Sorsassa, Koivistossa, Holkerissa ja Lipposessa. Näitä miehiä suomen kansa uskoi ja kunnioitti. Heitä vastaan ei kapinoitu, vaikka salaa ehkä rutistiinkin.
Tällaista johtajaa ja muita samanlaisia Suomi taas tarvitsisi. Ei ole varmaa että Orpo olisi sellainen, mutta Stub ei varmasti ole.
Ilmoita asiaton viesti
Lepomäen linja tosiaankin sisältää paljon avoimia kysymyksiä. Sen perusteella mitä hän on sanonut ja kirjoittanut on minulle syntynyt vaikutelma varsin kaukana oikealla olevasta linjasta, mutta aina jokin yksityskohta rikkoo tätä kuviota.
No, oli miten oli, on Lepomäen osana kuitenkin puheejohtajakisassanne olla enemmänkin aatteellisen sparraajan osassa kuin mikään muu. Vahvan aatteellinen linjavalinta on kuitenkin asia jota kokoomus on oikeastaan viimeisen vuosikymmenen vältellyt, joten tuskin se kovin isoon osaan nousee jatkossakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Näkisin, että yhteiskunnallisen muutoksen myötä (tietotyö, asiantuntijat, osaaminen, monimutkaistuminen, kansainvälistyminen, jne.) myös Kokoomuksen vahva yrittäjä-puoluetausta on monipuolistunut. Painopiste on näin luonnollisesti siirtynyt keskemmälle poliittista kenttää. Mistään linjavalinnan välttelystä ei ole kyse, vaan poliittisesta evoluutiosta.
Ilmoita asiaton viesti
En jaksa kaivella hallitusohjelmaa, joten korjaa jos olen väärässä, mutta eikö tarkoitus ole kuitenkin niin, että jos kiky:llä ei päästä haluttuun lopputulokseen tai sitä ei synny, niin hallitus ryhtyy omiin toimiin? Jos näin on, niin silloin on vaikea nähdä Vartian tai Lepomäen vaatimusta kiky:n hautaamisesta hallitusohjelman vastaiseksi. Varsinkin kun heidän mielestä kiky nykyisellään ei riitä. Toki on varmasti niin, että nykyään kenenkään ”munat” eivät riitä muuhun kuin kiky:n hyväksymiseen, oli se sitten kuinka huono hyvänsä.
Mitä taas tulee yleissitovuuteen, niin minulla ei riitä kompetenssi ottaa kantaa sen taloudellisiin vaikutuksiin, vaikkakin uskoisin vapaampien työmarkkinoiden kykenevän vastaamaan paremmin muuttuviin taloudellisiin suhdanteisiin. Mutta vaikea on myös nähdä mitä blogin kirjoittaja tarkoittaa yhdistymisvapauteen puuttumisella? Käsittääkseni Lepomäki on nimenomaisesti vaatinut yhdistysmisvapautta, jota nykyinen järjestelmä loukkaa. Myös paikallisesta sopimisesta tihkuvat tiedot pyyhkivät sopimusvapaudella ja siten myös yhdistymisvapaudella takapuolta.
Jotenkin tuntuu oudolta, että kun kokoomus ja myös vihreät ovat liberaaleja puolueita, niin he jättävät nykyisen kaltaisen työmarkkinajärjestelmän rauhaan. Kokoomuksestakin tulevat kannanotot on aika kesyjä. Vihreitä ja Kokoomusta äänestää kuitenkin paljon korkeakoulutettuja, jotka todennäköisemmin olisivat paikallisen sopimisen voittajia. Siksi on outoa, että kok ja vihr ovat näin passiivisia ja että varsinkin Akava pitää yleisitovuudesta kynsin hampain kiinni.
Ilmoita asiaton viesti
Kyse on siitä, edetäänkö (lue: päästäänkö etenemään ja miten) työehtosopimuspohjaisen paikallisen sopimisen vai työsopimuspohjaisen paikallisen sopimisen kautta? Yhtälöön liittyy myös työntekijöiden edustus yrityksissä, jota jostain syystä EK vastustaa kynsin hampain. Se, mikä on talousteorian tasolla huokuttelevaa, ei välttämättä edusta poliittista realismia. Globalisaatio, tuottavuuserot ja tietotyö vievät tätä vauhdilla eteenpäin yksilötasollakin, mutta korkean järjestäytymisasteen oloissa kannattaisi huolehtia siitä, että relevantit osapuolet ovat mukana tässä ja nyt.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä edellisessä viestissäsi oikeastaan kulminoituu meidän iso ongelma. Miten päästään etenemään, eli suomeksi: mihin työmarkkinajärjestöt suostuu. Poliittinen päätöksenteko on työmarkkinajärjestöjen talutusnuorassa.
Totta kai työmarkkinajärjestöt vastustaa yleissitovuuden purkua, koska kyse on myös heidän ulkoparlamenttaarisesta vallasta.
Ilmoita asiaton viesti
Ja samalla työmarkkinajärjestöt ovat täysin eduskunnan lainsäädäntökoneiston talutusnuorassa, jos vain tahtoa ja osaamista riittää. Sopimusyhteiskunta toimii juuri tässä ”pelon tasapainon” tilassa, mutta edellyttää toki sitä, että niitä kulloinkin tarvittavia sopimuksia (osapuolten näkökannat huomioiden) todella sitten myös syntyy.
Ilmoita asiaton viesti
Yleisarviona keskusteluun, ei varsinaiseen blokiin.
Keskustelussa on arvioitu kokomuksen puheenjohtajaehdokkaiden paremmuutta toisiinsa nähden. Orvon ja Stubin talousosaamista on epäilty ja Lepomäenkin esityksiä on arvioitu heppoisiksi.
Minä en lähtisi arvioimaan puheenjohtajaehdokkaiden kyvykkyyttä sillä perusteella kuka osaa minkäkin erikoisalan. Ei Koneen pääjohtajankaan tarvitse tietää miten hissi rakennetaan, eikä valmetin toimitusjohtajan tarvitse osata rakentaa paperikonetta tai traktoria.
Johtajan pitää ennenkaikkea osata johtaa. Ei johtaja voi osata kaikkea eikä voi tehdä kaikkea itse. Johtajan pitää osata koota osaavat henkilöt yhteen ja saada ne toimimaan yhteistyössä. Muuta ei johtajan tarvitse osata.
Voiko politikosta tulla hyvä johtaja?
Vaittäisin etteivät edellytykset ole hääppöiset, mutta onhan se mahdollista.
Voiko hyvä johtaja, (Sipilä), menestyä politiikassa?
Sekin on vaikeaa.
Yrityselämässä johtajat valitaan pienen joukon asiantuntijoita toimesta.
Ilmeisesti tämä toimii, sillä muuten valinta tehtäisiin varmasti muuten.
Politiikassa johtajan valitsevat äänestäjät.
Onko äänestäjillä pätevyyttä tällaisen johtajan valintaan?
Onko edes puoluekokouksen väellä pätevyyttä valita itselleen oikeanlaista johtajaa?
Kokoomuskin on tehnyt useita kertoja vääriä valintoja, niin myös monet muut.
Tämänhetkinen kokoomuksen puheenjohtaja on mitä ilmeisimmin väärä valinta. Osaavatko kokoomuslaiset nyt valita oikein?
Itse olen sitä mieltä että Orvolla voisi olla tarvittavat johtajan ominaisuudet, Stubilla niitä ei ole, se on nähty, enkä usko että Lepomäelläkään niitä on.
Ilmoita asiaton viesti
Se on juuri näin. Johtajuus on oma (vaikea) lajinsa. Ja sitä haluaisi moni osata hyvin, mutta siinä onnistujat ovatkin sitten hyvin harvassa.
Ilmoita asiaton viesti
Nykyisin poliittisten johtajien valinnoissa taitaa päteä mediajulkisuuden myötä tuleva hypetys ja höpötys enemmän kuin johtamistaito tai ihmismielen ymmärrys, joita ominaisuuksia johtaja tarvitsee.
Puolueissa luulisi kentältä tulevan kokemuksen ja tiedon ohjaavan myös johtajan valintaa? Ehkä ohjaakin … siihen asti kunnes aletaan miettiä vaalimenestystä. Siinä vaiheessa puheenjohtajakisasta tuleekin yhtäkkiä suuri markkinamediatapahtuma, ja kaikkien katse kääntyy henkilön ulkonaiseen olemukseen, retorisiin valmiuksiin ja mediaseksikkyyteen.
Näillä eväillähän Stubb aikoinaan tuli valituksi. Näillä eväillä valittiin Jutta Urpilainen ja valittaneen myös vasemmistoliiton seuraava pj?
Ilmoita asiaton viesti
”Näillä eväillähän Stubb aikoinaan tuli valituksi. Näillä eväillä valittiin Jutta Urpilainen ja valittaneen myös vasemmistoliiton seuraava pj?”
Vasemmistoliitolla ei valitettavasti ole muunlaisia ehdokkaita.
Joskus voi käydä myös niin onnekkaasti että johtajantaidot ja mediaseksikkyys yhdistyvät. Se taitaa myös olla paras yhdistelmä, joskin harvinainen.
Ilmoita asiaton viesti
Kun puhutaan näistä salaperäisistä ”johtamistaidoista,” kaivataan paluuta tsaarien ja Kekkosen autoritaarisuuteen. Suomalaiset ovat samalla tavalla patoutuneita kuin venäläiset, jotka ovat nyt taas löytäneet ”suuren johtajansa.” Eli pelkäävät häntä, mutta ovat samalla luottavaisia, etteivät joudu johtajan silmätikuksi. Sellaisiksi joutuvat vain ne, jotka erottuvat massasta.
Vasemmistoliiton ”suuren johtajan” vaalista tulee mielenkiintoinen. Putin on nostanut änkyräkommunistit takaisin arvoon arvaamattomaan kaikkialla Euroopassa. Kuka tahansa nainen ei siinä tilanteessa kelpaa.
Joukossa tyhmyys tiivistyy, mutta yhtenä sopulina laumassa se on helpompi kestää.
Ilmoita asiaton viesti
”Joukossa tyhmyys tiivistyy, mutta yhtenä sopulina laumassa se on helpompi kestää.”
🙂
Niillä jotka eivät kestä tiivistyvää tyhmyyttä,
vaan yrittävät pullikoida vastaan,
on aina kaikkein vaikeinta.
Ilmoita asiaton viesti
Lepomäki on vain pakollinen täyte-ehdokas. Todellinen kisa käydään Stubbin ja Orpon välillä. Kyse ei ole linjaeroista vaan henkilöistä.
Ilmoita asiaton viesti
Puheenjohtajakisan voittaa Aleksander Stubb. Sääli kokoomusta sääli.
Ilmoita asiaton viesti
”Jos niin haluamme, Suomella voi olla kansallinen kertomus globalisaation oloissakin.”
Eurooppalaisten tulee hakea ylikansallisiin kysymyksiin kansainvälisiä ratkaisuja. Se on ymmärtääkseni Stubbin linja ja sopii myös tänne Espoon Leppävaaraan.
Ilmoita asiaton viesti
Huvittavaa lukea näitä. Suomessa on troikan linja. Leikataan ja säästetään. Lepomäki on jo kertonut mihin sosiaalinen markkinatalous tulee törmäämään. Ei ole hänen vastuullaan jos lukijat eivät ymmärrä. Itse äänestin Ahon linjaa joskus sen takia ettei Suomi uppoaisi eläkepommiin 2010-luvulla. Kokoomuslainen sosiaalidemokratia voitti. Eskon sanoin, mitä voittivat.
Ilmoita asiaton viesti
Jos YLE alkaa herätä todellisuuteen, luulisi, että Kokoomuskin olisi jo valmis siihen:
http://yle.fi/uutiset/analyysi_kreikka_on_draama_j…
YLE:n Tytti Sulander kuvaa mm. Kokoomuksenkin peesaamaa politiikkaa näin inhorealistisesti:
”Euromaat siis haluavat jatkaa poliittisesti helpointa linjaa ja lykkiä varsinaista Kreikka-ratkaisua vaali vaalilta eteenpäin – lainaerä kerrallaan ja toimeenpantuja reformeja syynäten. Samalla Kreikkaa kuvainnollisesti pidellään maassa makaamassa niin, ettei jaloilleen nousu taloudellisesti ole edes mahdollista.”
Noin sitä yhtenaistä unionia kohti liittovaltiota rakennetaan. Kansallinen kertomus tuosta kuuluu Kataisen sanoin: ”Menestystarina vailla vertaa”.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos järkevästä pohdinnasta Kai Lintuselle. Hienoa huomata, että myös elinkeinoelämää ja yritysmaailmaa edustavan kokoomuksen riveissä nähdään realistinen maailma, jossa on muitakin ihmisiä kuin yritysjohtajat ja pääomasijoittajat.
Kokoomuksen ideologia on vain yksi näkemys siitä, miten yhteiskunta ja sen talous pitää organisoida. Realisti ottaa huomioon, että on toisinkin ajattelevia.
Ei vain työväen järjestäytymisen tosiasia, mistä Lintunen toteaa, että ”pitkä ja vaikea sota ammattiyhdistysvoimia vastaan” … ja … ”koska työntekijäkenttä on jo lähtökohdiltaan hyvin järjestäytynyt” …, mutta myös se tosiasia, että työntekijät ja työttömät, opiskelijat ja lapset, vanhukset ja sairaat haluavat myös elää hyvää elämää. – Tämän ymmärtämiseksi ei tarvitse pelätä yhtä tai kahta järjestäytynyttä kansan osaa, vaan sitä, että ihmiset eivät ylipäätään vapaaehtoisesti suostu epäoikeudenmukaisuuteen. Eivät ole koskaan suostuneet.
Lepomäki – samoin kuin muutkin älykkönuoret – ei kirjanoppineisuudessaan osaa nähdä kokonaisuuksia. Sama vika on poliittisen kentän molemmilla laidoilla. Miksi nykyään näitä untuvikkoja niin palvotaan? Teorioiden ja numeroiden hallinta ei riitä vastuun ottamiseen ihmisten elämästä. Kyllä siihen tarvitaan elämänkokemusta. Onneksi kokoomuksen riveissä sitäkin löytyy.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos itsellesi elämänmakuisesta ja viisaasta kommentista. Kaikkien poliittisten johtajien perusvaatimuksena pitäisi olla kausi jonkun kaupungin tai kunnan valtuustossa (tai vastaavan tasoisessa luottamustehtävässä) – siellä, jos missä, pääsee kiinni ihmisten elämiin ja arkeen vaikuttaviin käytännön päätöksiin (sote, koulutus, perhepalvelut, lastensuojelu, ympäristö, kaupunkisuunnittelu) ja näkemysten ja mielipiteiden koko kirjoon. Teoreettinen kirjaosaaminen on myös tärkeää (teoria tiivistää empiriaa), mutta samalla on ymmärrettävä, että päätöksiä tehdään aina tietyssä ajassa ja tietyissä olosuhteissa. Jos niitä ei ymmärrä (tai halua ymmärtää), sulkee itsensä todellisuuden ulkopuolelle. Ehkä siinä vinkkiä myös tulevien vaalien varalle 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Niin, tässsä on nyt käynyt niin että Suomen politiikassa, samoin kuin Kreikan politiikassa aikoinaan, äänestäjiä on ymmärretty aivan liikaa, enemmän kuin mitä olisi ollut varaa ymmäertää.
Äänestäjien ymmärtäminen pelkästään ei riitä, pitää ymmärtää myös muita realiteetteja, kuten taloudellsia resursseja.
Niissä taloudellisista realiteeteista ja niiden ymmärtämisessä on nyt se kriittinen polku mitä pitää kulkea, eikä äänestäjien lisäymmärtäminen nyt auta tässä kriittisessä asiassa, vaan asia on juuri päinvastoin.
Toki äänestäjien ymmärtäminen auttaa politikkoa uralla eteenpäin, mikä on talouden kannalta huono asia, samoin talouden ymmärtäminen on politiikon uraa haittaava tekijä, mikä myös on talouden kannalta huono asia.
Näistä tekijöistä johtuen ihmisillä menee nyt paljon paremmin kuin mihin oikeastaan olisi varaa ja taloudella paljon huonommin kuin mihin olisi varaa. Tämä on myös Kreikan tie.
———-
Minä en edes tiedä mikä on Lepomäen linja, se on niin hankalasti hahmoteltava asia sellaiselle kuten minä, joka en osaa taloustieteitä, mutta siihen ei mitään taloustietämystä tarvita että näkee missä nyt mennään pieleen.
Ilmoita asiaton viesti
”sellaiselle kuten minä, joka en osaa taloustieteitä, mutta siihen ei mitään taloustietämystä tarvita että näkee missä nyt mennään pieleen.”
Aivan loistava toteamus – tämän kun jokainen ymmärtäisi. Ja toimisi sitten sen mukaisesti – vaaleissa.
Vaalien perusjuttu on se, että vaalilupauksista ei tarvitse välittää eikä niihin kannata uskoa. Ymmärtää tai ei. Mutta jokainen äänestäjä tietää onko hänen elämä paremmin vai huonommin edellisten vaalien jälkeen. Jos paremmin niin äänestää vallasolevat jatkoon. Mutta jos huonommin niin ei muuta kuin vallanpitäjät vaihtoon. Ei ole mitään rakettitiedettä, tämä.
Ilmoita asiaton viesti
”Mutta jokainen äänestäjä tietää onko hänen elämä paremmin vai huonommin edellisten vaalien jälkeen. Jos paremmin niin äänestää vallasolevat jatkoon. Mutta jos huonommin niin ei muuta kuin vallanpitäjät vaihtoon. Ei ole mitään rakettitiedettä, tämä.”
Ei tämä nyt ihan näinkään mene.
Tämä hallitus ottaa edelleen lisää lainaa ja tiedän siis että hyvinvontini tänä päivänä, kuten muidenkin Suomalaisten, perustuu tähän velanottoon.
Velka on joskus maksettava. Joko veroja korotetaan, eläkkeitä ja etuuksia pienennetään, tai sitten tehdään inflaatio joka syö ostovoiman, tai tehdään devalvaatio joka ajaa saman asian.
Haluaisin vähemmän hyvinvointia ilman lisävelanottoa. sen puolesta haluaisin äänestää, mutta politikkojen puheista ei ota pirukaan selvää, että mitä ne oikein meinaa tehdä.
——-
Kilpailukyky on vielä toinen juttu, mikä pitäisi ratkaista, mutta se on työssä käyvien ongelma.
Haluavatako työssä käyvät kuristaa suomen yritykset kilpailukyvyttömiksi palkankorotuksillaan. Siitä on kyse.
Tämä on duunarien murhe. Kai ne sen jossain vaiheessa vielä ymmärtää että työpaikkakin olisi hyvä olla, jos ei ole, niin on vaikeata esittää niitä palkkavaatimuksiakaan.
Ilmoita asiaton viesti
”politikkojen puheista ei ota pirukaan selvää, että mitä ne oikein meinaa tehdä.”
Tuosta on hyvä lähteä.
Jos mainitsemasi sinulle tärkeät asiat – hyvinvointi, lisävelanotto ja kilpailukyky – olivat sinulle tärkeitä jo ennen viime vaaleja, niin miksi et yksinkertaisesti katsoisi miten ne ovat sinun mielestä sitten vaalien edsityneet nykyisten vallanpitäjien toimesta? Ja äänestäisi tämän mukaisesti?
Ilmoita asiaton viesti
”Jos mainitsemasi sinulle tärkeät asiat – hyvinvointi, lisävelanotto ja kilpailukyky – olivat sinulle tärkeitä jo ennen viime vaaleja, niin miksi et yksinkertaisesti katsoisi miten ne ovat sinun mielestä sitten vaalien edsityneet nykyisten vallanpitäjien toimesta? Ja äänestäisi tämän mukaisesti?”
Eivät ole edistyneet toivotulla tavalla. Sipilällä on kyllä varmasti tahtotila hoitaa hommat niinkuin ne pitää, mutta ilmeisesti johtajanominaisuudet ei riitä, ei omassa puolueessa, eikä muutenkaan.
Nyt pitäisi siis harkita voinko edelleen luottaa Sipilään, vai pitäisikö hakea toista politikkoa, joka olisi kyvykkäämpi viemään ne uudistukset läpi jotka Sipiläkin on aikonut tehdä.
Minä olen pohtinut ettei ilman johtajanominaisuuksia näistä tarpeellisista uudistuksista selvitä, koska politiikka muuten on niin mätää ja korruptoitunutta. Politikot eivät yleensä hae ratkaisuja jotka johtaisivat terveeseen taloudenpitoon, gallupit ja vaalien äänimäärät ovat niille tärkeämpiä asioita.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, tuo Sipilän johtajuus(ongelma) on mielenkiintoinen ja samalla perinteinen.
Kukaan ei kiistäne hänen ansioita yritysjohtajana. Eikä tuo hallituksen (sisäinen) johtaminenkaan ihan päin metsää ole mennyt. Mutta pääministerin tontille kuuluva korporatistisen kolmikanta-yhteiskunnan johtaminen onkin törmännyt seinään oikein kunnolla.
Joka kulminoitui mielestäni siihen kun vuosi sitten Sipilä viritteli yhteiskuntasopimukselle viikko-aikataulua samaan aikaan kun SAKn Lyly totesi, että eihän meillä tässä mitään kiirettä ole kun nuo sopimuksetkin umpeutuu vasta vuonna 2017…Ei ollut vaikea ennustaa kumman aikataululla mennään…
Ilmoita asiaton viesti
Teoriakeskustelun sijaa nyt on taloutemme tilanne sellainen, että pitää ryhtyä korjaamaan ongelmia nopeasti käytännön tasolta lähtien.
Suomalaiset suuryritykset ovat vähentäneet työvoimaansa Suomessa viimeisten kolmen vuoden aikana 62.000 henkilötyövuodella ja vähennykset tulevat jatkumaan edelleen.
Tämän lisäksi suuryritykset vähentävät jatkossa kotimaisten alihankkijoiden käyttöä ja lisäävät ulkomailla toimivien alihankintayritysten tilauskantaa.
Myös monet suomalaiset pkt-yritykset kasvavat ja investoivat jo nyt ulkomailla supistaen toimintojaan Suomessa.
Ollaan siis tilanteessa, jossa suuryritykset ovat jo paljolti hylänneet Suomen ja pkt-yritykset ovat menossa vauhdilla perässä.
Julkinen sektori on ylisuuri ja siksi pkt-sektori on Suomen talouden pelastuksen ainoa toivo; Se luo 90% uusista työpaikoista, siellä työskentelee 2/3 yrityspuolen ihmisistä ja se vastaa yli puolesta BKTsta.
Pk-sektorin elinehto on laaja paikallinen oikeus sopia pro-aktiivisesti palkoista ja muista työehdoista ilman yhdistymispakkoa liittoihin. Tämä on myös perustuslain PERUSOIKEUKSIEN mukaista.
Pro-aktiivisuus tarkoittaa sitä, että korjausliike tehdään ajoissa, eikä vasta sitten kun yritys on jo joutunut pahoihin vaikeuksiin ja menettänyt asiakkaansa.
Koskapa pkt-sektori ei ole jostain käsittämättömästä syystä mukana kilpailukykyneuvotteluissa, koko touhu tuntuu ihan älyttömien puuhastelulta.
Jos kilpailukykysopimukseen ei tule järjestäytymättömälle pkt-sektorille laajaa, proaktiivista oikeutta paikalliseen sopimiseen, kunnollisen talouskasvun ja merkittävän lisätyöllistämisen suhteen saa kaiken toivon heittää… Parhaat yrittäjät jättävät tämän vero- ja ay-helvetin!
Seppo Korppoo
Toimitusjohtaja, 29-vuotta vientiyrittäjänä
Rate International Oy
Ilmoita asiaton viesti
Tässä on paljon asiaa ja myös paljon tunnetta, kuten kuuluukin. Pk-sektorin näkökulmasta kiky-keskustelu näyttää varmasti kaukaiselta, vaikka samat työnantajavelvoitteuden keventämiset koskevat toki myös niitä. Pk-yrityksille on elinehto, etteivät ne hautaudu hallinnolliseen byrokratiaan, jota Suomessa riittää. Myös ay-liikkeen luulisi ymmärtävän, että kannattaa suhtautua positiivisesti laajempiin toimintavapauksia siellä, missä työpaikkojen määrä kasvaa suhteellisesti eniten.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen mallilta on pohja pois koska suuret ikäluokat jäivät eläkkeelle, eikä siihen kyetty varautumaan kolmikantaisesti ja nyt pitää säästää, jotta saadaan eläkkeet maksettua. Etujärjestöt eivät pääse enää sopuun asioista sulle mulle tyyliin, koska kakku on syöty jo etukäteen.
Lepomäki uskaltaa tunnustaa sen mitä ei saa sanoa ääneen. Nyt näivetytään pikkuhiljaa ja yritetään säilyttää taloudellisen itsemääräämisoikeuden rippeet.
Ilmoita asiaton viesti
Luin kahteen kertaan ja minusta kirjoitus on erittäin hyvä. Paikallisen sopimisen malli on eräillä aloilla ollut jo yli kaksikymmentä vuotta. Itse olen kolmessa firmassa hr – vastuullisena käyttänyt olemassa olevia keinoja menestyksellisesti luottamusmiesten kanssa. Aina ei ole ollut helppoa.
Keskiviikkona oli Helsingissä asiaan liittynyt seminaari jossa maan johtavat asiantuntijat kävivät asiaa läpi
mm Ihalainen, Lonka, Kairinen Hietala ja muita. Ylivoimaisesti eniten on sovittu työajoista ja työn järjestämisestä mutta palkoista ei juuri lainkaan. Nyt SY ja Perheyritysten liitto ovat kovasti pahoillaan sekä kriisilausekkeesta että luottamusmiehen statuksesta. Kun tilaisuus oli kysyin paikalla olleilta ykkösrivin asiantuntijoilta että jos lausekkeella palkkoja laskettaisiin niin millä mallilla palataan alkutilanteeseen ja jopa palkkojen korottamiseen? Vastaus oli että mitää mallia ei ole eikä asiasta ole mitään yhteistä näkemystä. Asia on hyvin vaikea.
Paikalliseen sopimiseen kohdentuu täysin epärealistisia odotuksia. Kyllä ongelma on teollisuuden tarjonta ja palveluviennin olemattomuus. Äsken sanottiin että Saksan metallin liksat nousee viisi prosenttia ja sweduilla sama meno. Taitaa kiky hoitua muiden toimesta kun täällä taas kerran jäädään lillukan varsiin kiinni.
Ilmoita asiaton viesti
Blogisti kirjoitti ”Tai sitten Kansallinen Kokoomus voi läpäistä yhteiskunnallisen viisaustestin ja kirjoittaa hallituksessa historiaa yhteistyökykyisenä käytännön vastuunkantajapuolueena, joka pelasti hyvinvointiyhteiskunnan perustan.”
Kokoomus on nyt ollut mukana hallituksissa jo monia vuosia ja osoittanut niin paljon yhteistyökykykyä, että paljon Suomen kannalta huonoja päätöksiä ovat ne hallitukset tehneet ja ehkä vielä useammin jättäneet tekemättä niitä oikeiksi tiedettyjä päätöksiä.
Jossain vaiheessa kokoomuksen on vedettävä se raja – liian monessa asiassa ei voida antaa periksi vain sen vuoksi, että halutaan olla yhteistyökykyisiä. Minusta kokoomuksen kannatuksen lasku on merkki siitä, että Stubbin (ja osin jo Kataisen) johdolla tuota rajaa ei ole osattu vetää.
Ilmoita asiaton viesti