"Lepomäen linja" – talousteoriaa ilman kansallista kertomusta?

Kokoomuksen puheenjohtajapelissä flirttaillaan nyt ns. “Lepomäen linjan” kanssa. Mutta onko sellaista ylipäätään olemassa, ja mihin se johtaa?

Ekonomitaustasta huolimatta en ole havainnut muuta kuin team Lepomäki-Vartiaisen yleisen toteamuksen siitä, että kilpailukykysopimuksesta tulisi kokonaan luopua, koska se kaventaa lisäsäästöjen liikkumavaraa. Näin vaikka kilpailukykysopimus on kirjattu hallitusohjelmaan ja on perusta yhteistyölle muiden hallituspuolueiden kanssa.

Sen lisäksi on kuultu puheenvuoroja markkinoiden vapauttamisen puolesta, mutta tätä toistavat kaikki muutkin, joille resurssien tehokas kohdentuminen ylipäätään kertoo jotain.

Päällimmäinen kysymys kuuluukin, onko kokoomuskentän enemmistö todella valmis kieltäytymään kilpailukykysopimuksesta, ja sitä myötä ehkä hallitusyhteistyöstä ylipäätään? Luovutaanko samalla sopimuksen mahdollistamasta sisäisestä devalvaatiosta ja kansantalouden kilpailukykyloikasta? Millä se korvattaisiin, fiskaalisella devalvaatiollako ja millaisia säästöjä ja ostovoiman leikkauksia sen rahoittamiseksi tarvittaisiin? Korotetaanko (arvonlisä)veroja ja mihin asti?

Vai erotaanko saman tien eurosta? Jos kyllä niin miksei ”Lepomäen linja” rehellisyyden nimissä kerro julkisesti ajavansa tätä?

Samalla on hyvä huomata, että kilpailukykysopimus sisältää myös paikallisen sopimisen paaluttamisen (pyydän lukemaan sopimusdraftin ennen kommentointia). Mitä aidosti ratkaisukelpoista Lepomäellä/Vartiaisella olisi tarjota tähän lisää? Työehtosopimuksista ja ehkä jopa yhdistymisvapaudesta luopuminenko, ja pitkä ja vaikea sota ammattiyhdistysvoimia vastaan?

Iskulauseenomaisesti heitetty 'yleissitovuudesta luopuminen' ei yksin ratkaisisi mitään, koska työntekijäkenttä on jo lähtökohdiltaan hyvin järjestäytynyt.

Perinteisesti valtio voittaa suomalaisittain lopulta aina. Mutta mitä yhteiskunta kokonaisuutena samalla tässä voittaisi, vai voittaisiko mitään, jos viisas näkee edessä sopimisen tienkin?

Miksi ”Lepomäen linja” ei pohdi enemmän suomalaisen vientisektorin rakennetta ja kilpailukykyä, joka kuitenkin on hyvinvointiyhteiskunnan rahoittamisen kulmakivi? Tai julkisen sektorin tehtävien tehostamista ja karsimista konkretian pohjalta, niiden rahoittamisestahan tässä on pitkälti kyse?

Mitä arvovalintoja säästöjen suhteen ”Lepomäen linja” edustaa? Ovatko esim. koulutusleikkaukset helt okej? Työuria ja minitöitä kyllä syntyy kuin liukuhihnalta, kun otetaan rahat pois kouluilta ja lyödään vain ovet kiinni? Ja pärjäämiseen kykenevät kyllä aina pärjäävät, no matter what?

Suurin mutta ”Lepomäen linjassa” on kuitenkin poliittisen realismin puute: radikaali-thatcherismi ei nyt vain oikein lennä suomalaisen yhteiskunnan perusrakenteiden oloissa. Kokoomus tarvitsee hallitusyhteistyökumppaneita, ja maa hyötyy vakaudesta (vrt. myös rahoituksen saatavuus ja hinta) muutosten pohjana.

Herättäjiä toki tarvitaan ja kaikki voidaan muuttaa, mutta silloin on oltava perusteltu ja realistinen näkemys myös negatiivisista seurauksista ja konkreettisista poliittisista askelmerkeistä. Pelkkä yltiöpositiivinen markkinaliberalistinen mielikuvamarkkinointi ei nyt vain riitä, kun kyse on keskeisistä hyvinvointiyhteiskunnan arvovalinnoista.

Se on sitä demokratiaa, niin haasteellista kuin se vapausoikeuksia korostavalle laidalle ehkä onkin.

Jos niin haluamme, Suomella voi olla kansallinen kertomus globalisaation oloissakin. Nykyisissä turvallisuusoloissa on jo muutoinkin syytä olla.

Kokoomus voi jäädä yksin lehtereille ja samalla hallitusyhteistyön ulkopuolelle teoretisoimaan talousmalleilla yläpilvistä käsin. Tai sitten Kansallinen Kokoomus voi läpäistä yhteiskunnallisen viisaustestin ja kirjoittaa hallituksessa historiaa yhteistyökykyisenä käytännön vastuunkantajapuolueena, joka pelasti hyvinvointiyhteiskunnan perustan.

Kumman Sinä valitset, ihan realistisesti?

kailintunen
Kokoomus Espoo
Ehdolla eduskuntavaaleissa

Juristi-ekonomi Espoon Leppävaarasta (OTK, KTM, MLE). Kahden lapsen isä, joka uskoo vahvasti siihen, että lupaus paremmasta yhteiskunnasta lapsillemme voidaan myös lunastaa. Siksi myös jalkapallovalmentaja. Yhdeksän vuotta Espoon kaupunginvaltuuston jäsenenä. 20 vuotta suomalaisen elinkeinoelämän huipulla. Ehdolla eduskuntaan!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu