Kai Lintunen Yhteiskunta on vielä meidän

Valinnanvapaudesta varhaiskasvatuksen Espoon-malli

Espoon kaupunginvaltuusto päättää maanantaina 15.2.2016, poistetaanko lasten subjektiivinen päivähoito-oikeus rajaamalla sitä vain osaan päivästä. Vanhempien työmarkkina-asema ja mahdollisten sisarusten syntyminen määrittelisi jatkossa espoolaislasten varhaiskasvatusoikeuden laajuuden.

Virkamiesarvion mukaan hoito-oikeuden rajaaminen 20-25 tuntiin viikossa toisi Espoolle 2,5-5 miljoonaa euroa säästöä vuonna 2017. Rajaus koskisi noin 2000 lasta.

Näkemyksemme mukaan rajaus ei tuottaisi ajateltuja säästöjä. Virkamiesarvioissa ei ole lainkaan huomioitu niitä kasvavasta hallinnosta ja byrokratiasta aiheutuvia kuluja, jotka liittyvät hoito-oikeuden tarveperusteiseen arviointiin ja valitusten käsittelyyn.

Virkamiesarvioissa on myös sivuutettu kokonaisvaikutukset yksityiseen päivähoitoon. Espoossa 26% lapsista on yksityisissä päiväkodeissa tai perhepäivähoidossa. Näihin kuuluvat mm. kaikki kielipäiväkodit.

Yksityisen puolen edustajien mukaan sen toimintaedellytykset ovat rajauksen myötä vaakalaudalla, koska hoitoa ei voida järjestää puolipäiväisille lapsille yhtä joustavasti kuin julkisella puolella. Lisäksi valtio ja Kela rajoittanevat yksityisen hoidon tukea hallituksen rajausesityksen mukaisesti. Ellei kaupunki kompensoi tätä, yksityinen päivähoito jäänee vain erityisen hyvin toimeentulevien eduksi.

Yhtälö huononee lisää, kun yksityisen puolen lapset siirtyvät toimintaedellytysten heikentyessä enenevästi julkisiin päiväkoteihin ja kalliita julkisia päiväkoteja tarvitaan lisää (40.000 eur per lapsipaikka). Säästöpäätöksen tehottomuus paljastuu karuudessaan, kun kaupungin päiväkodissa 20-25 tuntia viikossa oleva lapsi maksaisi laskennallisesti silti enemmän kuin kokopäiväinen lapsi yksityisellä puolella.

Ajatellut säästöt on myös aina syytä suhteuttaa arvoperustaamme. Varhaiskasvatusoikeuden rajaus murentaisi arvopohjaa koulutukselta ja mahdollisuuksien tasa-arvolta. Asiantuntijoiden mukaan 20-25 tunnin viikkorajaus ja rikkonaiset hoitopäivät eivät välttämättä takaisi laadukkaan varhaiskasvatuksen tavoitteiden täyttymistä.

Jos tämä lapsen oppimisuran tutkitusti merkityksellisin vaihe ei toimi, moninkertaistuu samalla myös lasten syrjäytymisriski oppimiseen perustuvan elämänuran myöhemmissä vaiheissa. Sen hintalappu on noin miljoona euroa jokaista syrjäytynyttä lasta kohden.

Rajaus on ongelmallinen myös siksi, että se ei huomioi nykymaailman erilaisia työsuhteita. On riski, että kaikki huoltajat, joilla ei ole työsopimusta tai yrittäjästatusta, joutuvat byrokratian hampaisiin. Jokainen vanhempi voi valmistautua vuosittain selvittämään työstatuksensa varhaiskasvatusammattilaiselle.

Espoon valtuustossa on linjavalinnan paikka. Mielestämme lapsen edun ja valinnanvapauden tulee olla ensisijainen ja turhan byrokratian viimesijainen osa varhaiskasvatuksen Espoon-mallia.
 
Kai Lintunen
Ville Lehtola
Kristiina Mustakallio
kirjoittajat ovat espoolaisia kaupunginvaltuutettuja (kok)

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat